Kultaristeily 2014

Kaikkea pohjakallion ja perämaiden väliltä

Kultaristeily 2014

ViestiKirjoittaja Pena » 03.02.2014 00:17

Tervehdys kullankaivajat!

VAROITUS! Alla oleva kirjoitus voi sisältää kohtia, jotka voivat aiheuttaa herkille lukijoille sydämentykytystä ja painajaisunia. Myös päänsärky on mahdollista.

Ikimuistoinen ja sisällöltään rikas kultaristeily on ohi. Suuret kiitokset risteilyn järjestäjille, jotka taas jälleen kerran vaivojaan valittamatta ja työtuntejaan laskematta järjestivät meille tämän hienon risteilyn. Kiitokset myös kaikille äänessä olleille. Harmillista vain, että lähes neljästätuhannesta jäsenestä oli paikalla vain runsaat 260. Poissaolijat jäivät paljosta paitsi. Tässä heille muutamia makupaloja matkalta.

Erityisen antoisa oli erään DI:n esitys kullan rikastamismenetelmistä ja -laitteista. Varsinkin eräs pieni, vaatimattoman näköinen laite sai valtavasti huomiota ja kansan kohahtamaan, kun hän kertoi mitä sillä tehdään. Laitetta käytetään rikastamaan maassa oleva, silmin näkymätön ja rännin läpi 100 %:sesti menevä mikrokulta.

Laitteen toimintaperiaate on hieman yksinkertaistettuna näin: Laitteen tuuttiin mätetään näennäisesti kullatonta soraa penkasta (tai vanhasta rännityskasasta). Kone suorittaa ensin karkeaseulonnan ja heittää mäkeen kivet, jotka ovat suurempia kuin puolen kilon kultahippu (koska voidaan olettaa, että Lapista ei koskaan tule löytymään tuota suurempia hippuja. On siinä kyllä metallinilmaisin ulostulotorven suulla rääkäisemässä siltä varalta, että tuollainen mahdottomuus osoittautuisi mahdolliseksi).

Sen jälkeen kone ottaa painovoiman ja syklonin avulla talteen kaikki mikrohippuja suuremmat hiput ja laskee ne suoraan jaloteräksestä valmistettuun Abloy-munalukolla lukittavaan purkkiin.

Tämän jälkeen laite ottaa käsittelyyn hienojakoisimman alle millin fraktion ja tekee sille...sille...

niin, tuota... tässä kohtaa silmiini lensi jonkun ohiviuhahtaneen kullankaivajan vaatteista kultahiekkaa ja silmiäni hieroessani en kuullut ihan tarkasti mitä DI puhui, mutta sellaisia sanoja puheessa taisi vilahdella kuin ”varaus korkealla 100kV:n tasajännitteellä”, ”lasersäde”, ”käänteinen inversio"... vai oliko se nyt koheesio?...noo, any way.

Sitten kun sain silmäni putsatuiksi hän oli juurikin...anteeksi... juuri kertomassa, että kultaa sisältävä hieno fraktio siirtyy seuraavaan vaiheeseen, jossa sitä hytkytetään ja vatkataan, jotta plus- ja miinussähkö leviäisi mahdollisimman tasaisesti mikrohippujen pinnalle.

Tämän käsittelyn jälkeen heterogeeninen kultaa ja hiekkaa sisältävä seos lasketaan ns. spiraaliränniin, jossa se ylhäältä alaspäin, yhä kiihtyvällä vauhdilla laskeutuessaan erottuu kolmeen osaan: ulkoreunalle erottuu puhdas hiekka, sisäreunaan puhdas kulta ja näiden väliin epäpuhdas tavara, joka menee uusintakäsittelyyn.

Laskeutuessaan ränniä alaspäin plus- ja miinusmerkkiset hiput pariutuvat keskenään ja nämä parit liittyvät puolestaan toisiin pareihin, jolloin lopputuloksena rännin sisäreunasta tipahtaa 0,5-1 -grammainen, korulaatua oleva hippu. Keskimääräinen kullan saanto laitteella on n. 4-5 g/m3 näennäisesti tyhjää soraa.

Joskus harvoin, tuntemattomasta syystä, prosessi menee pieleen ja seoksesta tulee homogeeninen. Tällöin miinusmerkkiset hiukkaset yrittävät pariutua keskenään, samoin kuin plusmerkkiset keskenään. Pariutuminen näin ei kuitenkaan onnistu, eikä uusia kultahippusia pääse syntymään.

Ko. laite on Australiassa kehitetty mikrokullan talteen ottamiseksi. Se on siellä huippusuosittu ja käytössä mm. keski-Australiassa Kalaharin autiomaassa.

Toinen tavattoman suosion saanut aihe risteilyllä oli minun Australian-reissuni. Välillä jouduin järjestämään jonotuksen vuoronumeroilla, jottei olisi tullut pahempia tappeluita, innokkaiden kullankaivajien pyrkiessä jututtamaan minua. (Vain yhdeltä nuorelta mieheltä katkesi jalka, joka ohimennen kipsattiin Maarianhaminassa.)

Oli hauska nähdä kuulijoiden ilmeet, kun kerroin miten metallinilmaisimella löytyi kultamöykkyjä kuin Lapinkullan korkkeja uimarannalta. Rännityksestä puhuessani vaihteli kuulijoiden kasvojen väri vaalean vihreästä syvän vihreään, vaikka en erityisemmin hehkuttanutkaan rännityksen tuloksilla. Vaatimattomasti vain ikään kuin ohimennen mainitsin kultapitoisuuden olleen keskimäärin 20 g/m3 vanhoissa kiinalaisten kaivajien jätemaakasoissa.

Naisten ilmeet olivat myöskin näkemisen arvoiset kun kerroin 3,6 m pitkästä Common Brown Snake -käärmeestä, joka kieltä lipoen, mustat nappisilmät kiiluen ja kaksi senttiä pitkien hampaiden välistä sihisten vaani minua puskassa. Kiitos nopsien jalkojeni, pääsin sitä pakoon, kun se itse ei oikein kyennyt luikertelemaan jouhe…anteeksi taas, siis juohevasti. Liekö sillä jotain tekemistä edellispäivänä sillä seudulla kadonneen 4 –vuotiaan aborginaalitytön kanssa? Jotenkin kumman muhkuraiselta se kyllä näytti. Mene ja tiedä.

Yksi risteilyn huippukohdista oli vaskauskisa. Menestyin aivan loistavasti kahdella ensimmäisellä kierroksella, mutta kolmannella kierroksella putosin, kun vaskoolistani puuttui kaksi hippua. Olen ihan varma, että hippujen pullottaja jätti tahallaan minun putkestani kaksi hippua pois, kun näki, että minä meinaan pistää isot pojat ruotuun. No, ei se mitään. Ensi vuonna yritän uudestaan ja otan oman putken mukaan ja laitan siihen jo valmiiksi kaksi hippua, niin ei pääse tällainen jäynä toistumaan. Sitten on voitto varma. Se on vissi. (Huomaattekos, ongelmien ratkaiseminen on näin helppoa, kun sen osaa.)

Satamasta ajelin raitsikalla Antti K:n kanssa Helsingin keskustaan, jossa minä jäin kyydistä, hänen suunnatessa kohti lentoasemaa. Kesken matkan hän kysyi, että aionko lähteä kesällä Lappiin etsimään kultaa, jotta saan matkarahat Australiaan. En viitsinyt vastata mitään noin typerään kysymykseen. Ajattelin vain että, pyh, luuleeko se ihan oikeasti, etten ole löytänyt reissuillani mitään.

Helsingin rautatieasemalla tapasin junaa odotellessani kullankaivajapariskunnan, joka haluaisi lähteä syksyllä mukaani Australiaan. Ei auttanut, vaikka sanoin, että matka on jo buukattu täyteen, autoon ei mahdu enempää. Ei auttanut. Sanoivat vuokraavansa auton ja ajelevansa perässäni. No, any way, sehän sopii. Kyllä Australiaan autoja mahtuu.

Turunjunaan hypätessäni iloitsin jo mielessäni, että nyt pääsin tuosta fanilaumasta vihdoinkin eroon. Mutta...voi EI. Vaunussa istua jökötti Jussi G. kaverinsa kanssa. Pahinta peläten istahdin Jussin viereen, mutta kas, hän ei ottanutkaan reissujani puheeksi. Fiksuna miehenä ymmärsi minun saaneen jo tarpeekseni kyselijöistä. Minä poistuin junasta Kirkkonummella ja hän jatkoi matkaa kohti Naantalin aurinkoa.

Niin, ja sitten vielä yksi asia. Antti Peroniukselle isot kiitokset minua syksystä asti vaivanneen ongelman ratkaisemisesta.

Eipä tässä sitten muuta kuin TÖRMÄILLÄÄN, jos ei kesällä Lapissa, niin sitten viimeistään seuraavalla risteilyllä. On se muuten harmillista, kun risteily on vain kerran vuodessa, mutta juhannus on joka kesä. Eikö voitaisi järjestää toinen risteily juuri juhannuksen alla tai heti sen jälkeen? Olisi varmaan suosittu.

Aika hassua, kun tuli taas uusi asia mieleen. Eihän tätä kirjoitusta tahdo saada päättymään millään. Meinaan vaan, että oli taas niin hyvät tarjoilut ravintolassa ja palvelu pelasi. Ja miksipä ei olisi pelannut, olihan siellä yksi perheeni tytöistä töissä ja hänen poikakaverinsa leikkaamassa possunpintaa siivuiksi.

PS. Voi olla, etten ole muistanut kaikkea ihan sanatarkasti, joten vastuu edellä olevan oikein ymmärtämisestä on vain ja ainoastaan lukijalla.
Viimeksi muokannut Pena päivämäärä 21.02.2014 13:13, muokattu yhteensä 3 kertaa
Avatar
Pena
 
Viestit: 103
Liittynyt: 21.11.2011 15:50
Paikkakunta: Siuntio

Re: Kultaristeily 2014

ViestiKirjoittaja Harri.M » 03.02.2014 16:51

Jaa onko Kalahari muuttanu afrikasta austraaliaan :o
Harri.M
 
Viestit: 122
Liittynyt: 05.11.2013 09:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Kultaristeily 2014

ViestiKirjoittaja martti p » 06.02.2014 10:26

Risteily meni erittäin hienosti laivalla,mutta maanantai iltana iski noro virus,joka on nyt laantumaan päin. Kaksi päivää meni vähän heikommassa kunnossa,olikohan muilla samaa vaivaa risteilyn jälkeen??
martti p
 
Viestit: 1
Liittynyt: 05.02.2014 19:24

Re: Kultaristeily 2014

ViestiKirjoittaja Tapsa » 07.02.2014 19:42

No niin, menihän se risteily oikein mukavasti ja tietoa jaettiin paljon. Ihmeteltiin välillä, kun on neljätuhatta jäsentä ja vain 260 mukana risteilyllä. No olihan konekaivajista sentään prosentuaalisesti aika hyvä edustus verrattuna lapiokaivajiin. Toisaalta olipa ohjelmakin vahvasti konekaivajapainotteinen, eli olisiko tällä mitään osaa kokonaisosallistujamäärään. Toisaalta konekaivajat kaivavat toki yli yhdeksänkymmentä prosenttia kaikesta suomessa kaivettavasta sorakullasta. Jäenmaksutuloista he tuskin maksavat samassa suhteessa LKL:lle, joten liiton hallituksen lieneekin hyvä harkita seuraavan risteilyn tietopulisen annin painotuksia. Tarkoitan toki kaikkien jäsenryhmien kohtuullista huomioimista.
Laivalla kaikki toimi minun mielestäni tosi hyvin ja yksi parhaista anneista minulle oli ruokailun sekä aamiaisen yhteydessä käydyt pöytäkeskustelut. Nämä keskustelut jatkuivat vielä valomerkin jälkeenkin laivan käytävällä sekä juottoloissa. Niin että kiitos vain kaikille mukaville juttukumppaneille sekä tapahtuman järjestäjile.
Tapsa
Tapsa
 
Viestit: 15
Liittynyt: 30.09.2013 19:55

Re: Kultaristeily 2014

ViestiKirjoittaja Harri.M » 08.02.2014 14:02

Ei kaikilla ole välttämättä varaa lähteä risteilylle,on paljon työttömyyttä! monella satoja kilometrejä ajettavana! Tuo risteily oli onnistuneesti suunniteltu aika kalliiksi!
Harri.M
 
Viestit: 122
Liittynyt: 05.11.2013 09:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron